|
|
Black poetry of Rutto
Ei itku auta
Itke nyt kun voit,
haudassa saat sitten nauraa.
Kun madot kutittavat jalkapohjiasi...
Silloin ei itku auta...
Tai voithan aina lentää tuulen mukana...
Tai voit antaa maalle ajatuksesi,
aivojen palasina tottakai.
Siellä aivoissahan ajatukset syntyvät...
Ehkä maakin sitten kylmenee...
Helvetillinen ääni
Mikä onkaan tuo helvetillinen ääni?
Kuuletko sen? Et?
Vai onko se vain niin hiljainen?
Isäsi uinuu myös...
Ja hänen syntymätön kuollut lapsensa itkee.
Kohtuunhan sekin äpärä kuoli.
Kait se omaan paskaansa hukkui...
Ei nauraa koskaan saanut...
Jäi aamutkin vähän tavallista vähemmälle.
Mutta peiliin se osaa katsoa,
ja tottakai hiuksiaan kammata.
Onkohan hänellä edes kampaa..?
Kampaa kultaista hän soittaa...
Mikälie biisi, mene ja tiedä.
Siellä se pahanhajuinen soppakin syntyi.
Minkä makuinen? Ei sitä kukaan tiedä...
Mutta kukapa söisi kattilallisen paskaa?
Haiseehan se pahalle...
Tanssivat sielut
Kuu kiertää maata... Kait...
Niin ainakin meille kerrotaan...
Mene ja ota sitten selvää.
Mutta tähdet tanssivat!
Höh... Mutta kaikki tähdethän
voivat olla jo kuolleita...
Mutta sitten niiden sielut tanssivat!
Tanssivatkohan meidänkin..?
Kerrothan sitten..?